Vain kaksi sanaa

Ainakin tällaisen lingvistipervertikon mielestä vaihtoon lähtiessä on hyvä osata paikallista kieltä. Minun latvian sanavarastossani onkin hyvässä järjestyksessä osat 1 ja  2. Tietenkin sen toisen tälläsin korskeasti blogini nimeksi. Labdien tarkoittaa "hyvää päivää". Toinen osaamani latvian sana on paldies, kiitos. (Äiti tiesi sentään aikoinaan Ranskaan mennessään kaksi kokonaista lausetta...)

Latvia kuuluu balttilaisten kielten ryhmään, ja sen lähin sukulainen on etelänaapurissa puhuttu liettua. Kielten kehitys on kuitenkin jo kulkenut keskinäisen ymmärrettävyyden rajan yli, eli latvialainen ja liettualainen eivät voi tehokkaasti kommunikoida keskenään omilla kielillään. Sama juttu kuin suomella ja virolla siis. 

Ääntäminen seurailee sanan kirjoitusasua ja on siis suomalaiselle helpohkoa. Kaikki muu näyttääkin sitten aika erilaiselta. Hauska juttu on esimerkiksi ulkomaalaisten nimien translitterointi kieleen sopivaksi. Zaks Siraks ja Nujorka? Tietenkin Jacques Chirac ja New York! 

Pääsin kuukauden mittaiselle EILC-intensiivikielikurssille, joka starttaa tammikuun viidentenä eli samana päivänä kuin omat varsinaiset opintoni RGSL:ssa. Toivottavasti aikataulut eivät mene kovin pahasti päällekkäin. EILC kun on räätälöity Latvian yliopiston lukukausien mukaan - yliopiston kevätlukukausi alkaa vasta 1.2. Tammikuusta voi siis tulla kohtalaisen kiireinen! Kielikurssista en silti halua luopua: siellä tutustuu hyvin muihin vaihtareihin ja kielen opiskelu vie vähäsen syvemmälle paikalliseen elämään. En voisi kuvitellakaan oleilevani kuukausikaupalla maassa opettelematta edes survival-sanastoa. Sitä paitsi on mukavaa voida tilata oluensa itse pääkaupungin ulkopuolellakin.

Ensimmäinen

Kyhnötän kotona. Palasimme tänään vanhempieni luota pyhien vietosta. Aki lähti yövuoroon, minä jäin tassuttelemaan yksin viileään asuntoomme. Eteisessä on valtava kasa purkamatonta matkatavaraa: joululahjat ja vaatekauppojen alelöydöt vyöryvät siellä hilpeästi ulos pusseistaan. (Hoh, enhän mie muuten olisi ostellut, mutta kun olivat pirskatti menneet rakentamaan sen kauppapytingin keskelle Torniota...) 

Olen palautunut kuusijuhlasta ja kynttilöiden hehkusta jo tavalliseen arkimielentilaan. Punaiset pahvitontut kävelevät seinillä vielä hetken, sitten ne peitellään varastoon tuutimaan melkein vuodeksi taas. Mutta minun ajatukseni ovat jo muualla, lauantaissa. Silloin hyppään etelään menevään junaan ja jatkan Tampereelta Ryanairin hellässä huomassa Riikaan.

Ryöväsin tämän bloggausidean Hanskilta, joka jaksoi kirjoitella tunnustuksen arvoisesti omasta Kanadan-vuodestaan. Minähän kökin Latviassa paljon lyhyemmän aikaa, kolme kuukautta vain, mutta aion silti uhkarohkeasti yrittää bloggailua. Ehkä siinäkin ajassa saa jo jotakin tuntumaa uuteen ympäristöön. Ja on tärkeää huudella kokemuksiaan eteenpäin, varsinkin kun minulla on sellainen käsitys, että olen vaihtopaikkani eka opiskelija Lapin yliopistosta. Reipasta uudisraivaajahenkeä!

Vaihto-opiskelupaikkani on Riga Graduate School of Law, Latvian yliopiston itsenäinen yksikkö, jossa voi opiskella juridiikkaa Bachelor-tutkinnosta eteenpäin. RGSL tarjoaa myös täydennyskoulutusta ammatissa toimiville lakimiehille. Opetus on englanniksi (tietenkin). Opintojen painopisteen voi valita kolmesta eri vaihtoehdosta, minä valitsin eurooppaoikeuden ja kv.oikeuden suunnan. Lingvistiikkaakin olisi ollut haaveissa lukea, mutta niitä kursseja ei tietojeni mukaan järjestetä keväällä. 

Viime keväänä vaihtohakemusta täyttäessä olin vielä menossa täydellä tohinalla Kölniin, mutta suunnitelmiin tuli sittemmin pienoisia muutoksia. Onneksi tuli; Latvia tuntuu paljon mielenkiintoisemmalta vaihtoehdolta kuin Saksa. Kielitaidon hiominen tosin jää nyt vain siihen ainaiseen englantiin, kun venäjääkään en osaa. Siinä mielessä joku ranskan- tai saksankielinen seutu olisi varmasti ollut fiksumpi valinta. 

Toisaalta Latvia on mukavan pieni ja kohtuullisen outo kolkka meille suomalaisille, vaikka ei se kaukana meistä olekaan. Minä tiedän Latviasta etukäteen noin tämän verran: lipun värit, pari suurinta kaupunkia, valuutan nimen ja kurssin ja jääkiekkomaajoukkueen (entisen?) maalivahdin Arturs Irben. Ja hyvin vähän kieltä, mutta siitä - ja muustakin - enemmän myöhemmin. Nyt haahuilen viltin alle lämpimään odottelemaan, kuinka eteisen holtiton kassipussukkavuori siivoaa itse itsensä :)

Kirjoittaessa huomaa, kuinka juuttaan ruosteessa suomen taitoni onkaan. Lauseiden muotoilu on melkoista pinnistelyä. Jospa tähänkin tulisi parannus seuraavien kuukausien aikana...