Vuorokauden vaihtuessa

Kamalan pitkä päivä takana. Valvoin eilen Teijan kanssa melkein aamukahteen, Teija teki kotitehtäviään ja minä painin kesätyöhakemusten kanssa. Aamulla heräsin yhdeksältä silmät ihanasti sikkurassa. Aamiaisen jälkeen sain raahattua luuni asuntolaan (jahkailuun oli mennyt jo monta päivää). Kävin siellä ensin suihkussa (asuntolan suihkua tulee ikävä!) ja menin sitten äkisemään asuntolan johtajalle takuuvuokrastani. Yllätyksekseni minun ei tarvinnutkaan alkaa syömälakkoon saadakseni omani takaisin, vaan rahat palautetaan samalla kun jätän avaimet helmikuun lopussa.

Asuntolalta heivasin itseni RGSL:n suojiin loppupäiväksi. Ohjelmassa oli luentoja iltaseitsemään, siinähän se aika leppoisasti menikin, useamman kahvikupillisen voimin. On kammottava tunne, kun luennolla alkaa vääjäämättä luisua hämärään horteeseen, eikä sitä voi estää mitenkään, ei vaikka kaivaisi kynnet kämmeniin. Ymmärryksen ylle laskeutuu sumuseinämä, joka häipyy vasta kun kokee heräämissäpsähdyksen - ja sitä ei voi taikoa esiin, se tulee jos on tullakseen. Säpsähdyksessä keho "nytkähtää" hereille: aivan kuin astuisi tietoisuuden alemmalta portaalta takaisin kynnyksen yli. Silmät räpsähtävät auki ja maailma ympärillä on taas aivan kirkas. Onkohan unikeskuksessani jokin häiriö? Vai ovatko opiskelijat aina kokeneet samaa?

Olin takaisin asunnolla ennen kahdeksaa. Tein kananmunasalaattia ja join teetä, järjestelin valokuvia. Vietän tätä nykyä huolestuttavan paljon aikaa tietokoneella. Sieltä löytyvät päivän lehdet, kontaktit kotimaahan ja vaihtarikavereihin, opiskeluasiat, viihde ja hömppä - oikeastaan hurjan iso siivu elämästäni. Miten ne ennen pärjäsivät ilman läppäreitä? Toki luen myös sitä ainoaa kirjaa, jonka otin mukaan Suomesta (Margaret Atwoodin kirjoituskokoelma Curious Pursuits), mutta pian sekin alkaa olla aika lailla pläräilty. Ostelisin kirjoja kuin hullu, jos niitä löytyisi! Englanninkielistä kirjallisuuttahan ei ole valtaisissa määrin tarjolla täällä, olisi hyvä jos osaisi venäjää.

Vatsani askarruttaa minua. Minulla on epämukava tunne, että se on hieman vöyrtynyt siitä kun tulin tänne. Ei suunnattomasti, mutta kumminkin niin, etteivät sammarit sujahda ylle yhtä vaivattomasti kuin ennen. Näköjään olen ottanut kakkupuodeista kaiken irti... Itseään ei pidä ottaa turhan vakavasti. Ihan hyvä silti, etten viivy täällä puolta vuotta :)

Teija nukkuu jo. Voisi olla aika antaa unen tulla. Enpä saanut kummempia havaintoja aikaan tänään... Olisin toki voinut keskustella ajankohtaisesti myös siitä tosiasiasta, että Latviaa kurittava taloudellinen kriisi on saanut poliittisen muodon: maan hallitus joutui eroamaan luottamuksen puutteessa. Vähän noloa tunnustaa, mutta nämä valtiota ravistelevat sotkut eivät ainakaan vielä perusvaihtarin yksinkertaisessa elämässä näy. Kuljen koulusta kauppaan ja asunnolle, pesen vaatteitani ja toisinaan iltaisin juon kavereiden kanssa olutta. Ja odotan, josko näkisin edes vilauksen keväästä ennen lähtöäni.

***

Viime lauantaina kävin Teijan ja Julian kanssa Daugavan toisella puolella, viimeinkin! Oli upean aurinkoinen päivä, ja Teijan piti kerätä luonnonmateriaaleja käsityöopintojaan varten. Etsimme jännittäviä kuivuneita kasveja ja risuja puhtaasta lumesta Teijan tiedekunnan läheltä. Kävelimme hyvän matkaa ihmeellisen rauhallisessa talvisessa metsässä ja vierailimme vielä kasvitieteellisessä museossa. Olihan siinä itse asiassa jo kelpo kimpale kevättä!

Teija ja Julia keräämässä talven törröttäjiä.

Minä ja mustikanvarvut.

Julia opiskelee maantiedettä ja tietää kasveista paljon.


Varjomme metsätiellä. Lyhyin on tietenkin Sanna.

Puutarhassa on aina kesä.

Kun kaukaa aivan tavallisen näköistä kukkaa erehtyy tarkastelemaan läheltä, siinä voisi olla tuntikausia. Katsokaa nyt! Ja jotenkin se vain tietää, miten tuollaiseksi kasvetaan.

Evästauolla saimme seuraamme kiltin ja pulskan kissan, jolla oli suuri halu työntää nenänsä Julian voileipiin.

Terveisiä kotiin

Kasvitieteellisen puutarhan raitajuorut kukkivat jo. Mitäs siihen sanot, Tarmontie?


Lähikaupan appelsiinit toivottavat Akille aurinkoista päivää.

Lunta tuvassa

...ja koko kaupungissa! Riika on saanut talvisen peitteen uudestaan lämpimän ja sumuisen lumettoman jakson jälkeen. Kovin kylmää ei ole nytkään, vain muutama hassu aste pakkasta. Pientä hiutaletta putoilee koko ajan. Täällä on jopa kohtuullisen jouluinen fiilis.

Istun RGSL:n aulassa upottavalla sohvalla juuri mistään mitään tajuamatta - söin juuri hiukan kanaa ja kolmen miehen annoksen riisiä. En tajua tätä paikallista lounasravintolasysteemiä, jossa ruoka lapetaan valmiiksi aikuisten ihmisten lautasille. Lisuketta - olipa se riisiä tai jotakin muuta - roimaistaan aina varmuuden vuoksi niin reilulla kädellä, että xxxxxl-vatsakin varmasti täyttyy. Pienemmän sellainen satsi jo halkaisee, vaikka yrittäisi syödä vain puolet...

Odottelen täällä iltaluentojen alkamista (17.00-19.00). Minulla on tässä jaksossa taas kaksi kurssia, toinen EU:n sisämarkkinaoikeudesta ja toinen valtioiden vastuusta kansainvälisessä oikeudessa. Ymmärtäkää miten haluatte, minä en ainakaan ymmärrä ollenkaan :) Eiköhän kaikki kuluvien viikkojen aikana selviä, toivottavasti. Edellisen jakson kokeet olivat viikko sitten. Toisen (Changing European Human Rights) uusin mielelläni, koska olin monesta syystä aika tonttuna kokeessa, mutta toisesta (International Humanitarian Law) napsahti yhdeksikkö. Täällä arvosanat menevät siis asteikolla 3/4 - 10.

Arki uudessa asunnossa on lähtenyt rullaamaan hyvin. Kämppikseni ovat mukavia, ja asunto on tosi toimiva. En tosin tohdi edes ajatella, mitä niiden vanhojen seinien sisässä muhii... Olenpa vain tyytyväinen, että asun hyvin todennäköisessä homekämpässä enää vain joitakin viikkoja. Ensi viikollahan pääsen minäkin kokeilemaan turistielämää, kun Aki tulee käymään. Saan asua hostellissa, käydä Liettuassa ja kaikkea. Ja samana päivänä kun Aksu palaa kotiin, Leena ja Joonas lennähtävät pohjoisesta koristamaan arkeani pitkän viikonlopun verran. Odotan mukavia aikoja.

En ole päivittänyt blogiani juuri lainkaan tässä kuussa. Koko ajan olisi niin paljon tekemistä; melkein aina on joku kiskomassa hihasta jonnekin. Se on mukavaa, mutta ei jätä kovin paljoa aikaa pitää elämää järjestyksessä. Ja kun siihen päälle laskee parin viikon mittaisen sairasteluni ja tämän asuntoshow'n, niin ehkä kaikki saamattomuuteni muuttuu käsitettäväksi. Samaan aikaa yritän järjestellä paluuni jälkeistä elämää Suomessa kesätöineen kaikkineen ja taistella asuntolani kanssa maksamastani takuuvuokrasta, jota ne eivät ilmeisesti ole minulle kovinkaan helposti luovuttamassa takaisin (aaarrggggh). Viikonloppukin olisi tekemisineen tulossa. Ehkä lauantaina rojahdan vain sänkyyn enkä nouse kahteen päivään :P Vaan sitä ennen pitäisi selviytyä kahden tunnin luentopaketista. Mie lähen hakemaan kahvia nyt!

...raparperin alla sammakolla koti oli kultainen...

Minulla on uusi koti Riian keskustassa. Vuokrasin sen 5:n muun ihmisen kanssa, neljä on vaihtarikavereita (Teija, puolalainen Zuzanna sekä Julia ja Jana Saksasta) ja viides yhden vaihtarin poikaystävä. Asunnon etsiminen vuokraneuvotteluineen ei todellakaan ollut ihan helppoa - Julia, joka koko hommaa pääasiallisesti hoiti, kävi 30 viestin mittaisen sähköpostikirjeenvaihdon kiinteistönvälittäjän kanssa - mutta lopulta asia järjestyi.

Uusi kotimme on viidennen kerroksen kämppä vanhassa talossa lähellä keskusasemaa, ei varsinaisesti enää loistokunnossa, mutta menettelee ihan hyvin. Tilaa löytyy rapeat 130 neliötä. Vuokra ilman juoksevia kuluja (kaasu, vesi, sähkö, internet) on alle 80 latia/kk/nuppi. Makuuhuone tosin täytyy jakaa toisen kanssa, mutta huoneet ovat suuria.

Pienoisia kysymysmerkkejä aiheuttaa Janan poikakaveri, joka siis tulee asumaan kanssamme viideksi viikoksi. Pariskunta on tosi tuore - ne ehtivät olla yhdessä vain kuukauden ennen kuin Jana tuli Riikaan. Hieman siis arveluttaa, haluanko asettua niiden seinän taakse :p

Näpsin tänään joitakin kuvia paikasta. Alan siirtää tavaroitani tuonne huomenna. Vuokrasopimus Priman kanssa jatkuu helmikuun loppuun, joten minulla on kokonaista kaksi kämppää täällä :o En minä tästä rahallisesti juuri voitolle jää, vaikka vuokra onkin asunnossa paljon alempi kuin asuntolassa. Ajattelin vain, että kun vaihdossa ollaan, niin ollaan sitten kunnolla ja koetetaan mahdollisimman monia uusia asioita. Asuntola on nyt nähty, on tosi hienoa että avautui tilaisuus kimppa-asumiseen keskikaupungilla kavereiden kanssa. Tytöt olivat mukavia, kun hyväksyivät minutkin, vaikka lähden takaisin Suomeen niin aikaisin ja jätän jälkeeni uuden vuokralaisen etsimisen vaivan..


Eteinen.

Keittiöstä puolet.

Olohuone.

Olohuone.
Makuuhuone III:een on pääsy olohuoneen kautta.



Makuuhuone II.
Makuuhuone I.
Makuuhuone I:ssä on myös piano, mutta en hoksannut kuvata sitä.

Kirje!

Sain äsken ekan postini kotimaasta! Ja ei, se ei ole sinulta, Aksu. Et varmana osaa piirtää näin hienosti:



Siis kiitos Sohvi, Tilda, Lilli ja Kemin isot ihmiset! Tämä nuupahtanut opiskelija yllättyi ja ilahtui aivan hirmuisesti, kun sai käteensä pitkän violetin kirjekuoren :) Olkaa tytöt reippaita ja leikkikää paljon, niin flunssakin lähtee käpälämäkeen. Olette varmasti taas kasvaneet hurjasti, kun näen teidät seuraavan kerran. Lämpimät terveiset myös aikuisille. Valoisaa kevättalvea pohjoiseen!

Lääkkehillä hoidelkaa pikku ystäväämme

Oli kiva nähdä tämä otsikko jokin aika sitten Aftonbladetissa... Johan Harju pelaa Luleån joukkueessa.

Kävin lääkärissä. Testit ja kuvat olivat ihan normaalit, kiitos ja kumarrus. Sain mukaan pari reseptiä, ja minut on nyt varustettu ärsyttävää yskää hillitsevällä mikstuuralla, tulehduskipulääkkeillä ja jostain syystä myös antibioottikuurilla... Vaikka eikö se olekin flunssavirus?

Samalla reissulla matelin myös RGSL:n kirjastoon katselemaan, mitä kaikkea voisinkaan tehdä sen eteen, että pääsisin tämän viikon tenteistä läpi. Koko tenttihomma täällä tuntuu vähän epämääräiseltä. Olen tottunut siihen että kokeeseen luetaan opinto-oppaassa luetellut kirjat ja lait, mutta eipä se kaikkialla ihan niin menekään. Toisessa kokeessa saa olla materiaalit ja kirjat mukana (vaikka ne eivät kuulemma auta mitään), toinen on sitten kai perinteisempi testi. Mutta missään ei ole sanottu, mitä teoksia pitäisi lukea tenttiin ja mitkä asiat hallita tentissä! Koetan sitten vain arvailla, mikä olisi tärkeää...

Nyt olen vain väsynyt. Tulin suunniteltua aikaisemmin pois kaupungilta, kun ramaisi niin. Jospa tämä uupumus liittyy kipuiluuni, ehkä lepo voisi auttaa.

Olen ottanut vähän maisemakuvia täällä. Siihen on kaksi syytä: niitä on vaikea saada onnistumaan taskukameralla (haluan ympäristöstä hyviä valokuvia enkä mitäänsanomattomia kärpäsenkakkoja, mutta se ei ole helppoa!) eikä minulla ole oikein ollut aikaa pysähtyä ihmettelemään. Yritän parantaa tapojani, tässä ensi alkuun jotakin.


Keskustan puistosta, RGSL:n läheltä.


Asuntolani. Joku noista kahdeksannen kerroksen ikkunoista on minun...


Puistosta matkalla läheiseen kauppakeskukseen.

Pitkä postaus

Ööh! Pieni Sannaeläin mönkii esiin luolastaan ja venyttelee karvaisia kinttujaan. Aika tulla ihmisten ilmoille...

Viimeinen viikko on ollut aika sekava, enkä ole millään ehtinyt tai jaksanut tai edes pystynyt kirjoittamaan tänne. Kv. oikeuden esseetä kirjoittaessa tulin kipeäksi aika oudolla tavalla ja jouduin sitten käymään lääkärissä. Lääkäri passitti minut verikokeisiin ja röntgenkuviin. Se oli uuvuttavaa ja vähän pelottavaakin. Pari päivää märehdin vaivojani ja itkeskelin surkeuttani - olin aivan valmis hyppäämään koneeseen ja tulemaan takaisin turvalliseen koti-Suomeen. Nyt kumminkin tuntuu jo paremmalta. Saan tutkimusten tulokset ensi viikolla, vaikka olen jo kohtuullisen vakuuttunut siitä, että ehkä minulla ei mitään vakavaa olekaan, flunssa vain ja inhottava yskä. Johon tosin joutunen hakemaan huomenna jonkinlaista lääkettä.

Esseen tulokset saatiin perjantaina. Nappasin ysin ja olin sekä yllättynyt että järjettömän helpottunut. Tuntui hienolta saada todiste siitä, että pärjää siinä porukassa. Mutta no joo - ettei olisi vaan tullut liian hyvä olo, lauantaina pääsin osallistumaan elämäni ensimmäiseen oikeustapauskilpailuun, ja se meni todella huonosti omalta osaltani. European Human Rights -kurssin päätteeksi järjestetyn kilpailun/harjoituksen ideana oli esitellä oikeustapaus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) edessä. Kuvitteellisesti tietenkin. Tuomareina olivat kurssin opettaja, Latvian hallituksen edustaja EIT-asioissa ja Latvian EIT-tuomari. Ihan oikeasti siis.

Jokainen joukkue edusti vuorollaan sekä kantajaa että vastaajaa. Olin melkein koko homman ajan nii-in pihalla kuin vain olla ja voi! Omalla puheenvuorollani jännitin niin paljon, että ajattelin tosissani vain juoksevani pois tai purskahtavani lohduttomaan itkuun. Ja kun jännittää hullun lailla, mikään ei pysy mielessä, ei pysty tuottamaan yhtä ainutta järkevää argumenttia eikä edes ymmärtämään englannin kieltä! Mulle kävi juuri niin. Olin täydellinen rasite omalle joukkueelleni. Muut tuntuivat vetelevän kannanottojaan aivan suvereenisti, minä istuin vaikeana paikoillani ja toivoin vain homman olevan mahdollisimman nopeasti ohitse. Onneksi se sitten lopulta päättyi, ja sain karata asunnolle häpeämään täydellistä jäätymistäni. On hiukkasen vaikeaa näyttää naamaansa koululla ensi viikolla.

Vapaa-ajan puolesta olen ehtinyt tehdä kaikkea mukavaakin. Suurin osa vaihto-opiskelijoista on saapunut tänne tämän kuun alussa, koska yliopiston lukukausi alkaa täällä nyt. Viime viikko olikin täynnä vaihtareille tarkoitettua tutustuttamisohjelmaa, johon oli ihan mukava ottaa osaa, vaikka onkin palloillut täällä jo pitempään.
Perjantaina kävimme luistelemassa. Asuntolan lähellä on suuri Lido-ketjun ravintola, johon kuuluu valaistu luistinrata. Ensin siis suhattiin jäällä, kukin taitojensa mukaan, sitten syötiin hyvin (vähän liiankin hyvin) Lidon hirsilinnassa. Lidossa on aina kaikkea aivan liikaa, ja päätöksiä on hirveän vaikea tehdä. Tässä jätti-Lidossa vaelsinkin sitten tarjottimeni kanssa lähemmäs puoli tuntia edestakaisin kaikkea tarjolla olevaa ihmetellen. Ainakin nyt tiedän, minne vien Suomen-vieraani...

Luistinradalla oli vilskettä. Kiva huomata, että vanhakin pysyi pystyssä vielä! Edellisestä kerrasta oli vuosia aikaa.

Lauantaina lähdin pitkän pohdiskelun jälkeen Erasmus-mökkiviikonlopulle Riian ulkopuolelle. Vaihtaritoimintaa varten oli varattu yhdeksi yöksi iso huvila saunoineen ja uima-altaineen. Uusia naamoja oli joka puolella, onneksi monta tutumpaakin seassa. Mökkiviikonlopun ideana on tietenkin saada ihmisiä tutustumaan toisiinsa, ja ilmeisesti myös pyrkimys syvempään kulttuurienväliseen ymmärrykseen ja kanssakäymiseen oli ollut vakaana järjestäjien mielessä, koska jokaiseen pikku kilpailuun liittyi vaatteiden riisumista tai alkoholia.

Minä sain aika nopeasti tarpeekseni järjestetystä ohjelmasta. Mieluiten olisin vain notkunut ympäriinsä ja jutellut ihmisille. Mutta ne haaveet jäivät aika kauas, kun meitä paimennettiin megafonin kanssa tekemään vaateketjuja tai pelaamaan votkatammea. Sauna kuitenkin pelasti illan. Voi kuinka olinkaan sitä ikävöinyt! Kovin kuumia löylyjä ei tietenkään voinut heittää, kun 85 % oli ensikertalaisia, mutta lämpöä riitti silti. Saksalaisen Janan kanssa puimme pitkään kysymystä siitä, mikä on vaihtariporukan saunaetiketti pukeutumisen suhteen. Tulemme molemmat paikoista, joissa saunassa ollaan ilman vaatteita. Ylivoimaisesti suurimmasta osasta eurooppalaisia ajatus alastomasta ihmisestä lauteilla tuntuisi varmasti vähintääkin hämmentävältä. Minusta taas (suomalaisena) uima-asu saunoessa on lähinnä epämukava ja melkein kuin vitsi, ellei sitten koe tarpeelliseksi varjella kehoaan sekasaunassa.

On vaan niin turhauttavaa koettaa selittää ymmyrkäisille silmille, että tietyissä kulttuureissa alastomuus saunassa ei sisällä seksuaalisia viittauksia, että meille saunomisella on peseytymisen lisäksi jonkinlainen sielullinen funktio. Rauha, rentoutuminen, uudistuminen. Ja toisaalta ärsyttää se, miksi juuri minun pitäisi pyydellä anteeksi ja luopua itselleni luonnollisesta tavasta toimia, jos en ketään sillä vahingoita. Ellei joku siedä sitä, että olen hetken ylimpien lauteiden nurkassa kippurassa pimeässä höyryisessä huoneessa ilman vaatteita, niin olkoon sietämättä ja tulkoon myöhemmin uudelleen! (Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kirmaisin esimerkiksi kirkkoon bikineissä tai että välttämättä haluaisin kellotella nakuna missä vaan. Lasken vaihto-opiskelijoiden juhlimispainotteisen mökkeilyn vain hieman eri sarjaan.)

Saunasta selvittyä jaksoin valvoa muutaman (hauskan) tunnin. Olin nukkunut edellisenä yönä viisi tuntia pakertaessani sen kirotun oikeustapauskilpailun valmistelujen parissa, ja kahden maissa ryömin uupuneena yläkerran huoneeseeni (jonka jaoin neljän muun ihmisen kanssa) ja simahdin hetkessä. Korvatulpatkin olin varannut mukaan, mutta en tarvinnut niitä. Olin niin väsynyt! Edes alakerrasta tuhannen voimalla raikaava musiikki ei häirinnyt minua. Muilla meno jatkui paljon pitempään, osalla aivan aamuun asti. Hyvä juttu, mutta luulen että minulla oli mukavampaa nukkuessa :)

Mökiltä tultiin pois tänään puolen päivän maissa. Me kielikurssilaiset olemme tainneet erottua jokseenkin tiiviiksi omaksi ryhmäksemme. Hakeudumme luontevasti toistemme seuraan, ja "uusiin" vaihtareihin tutustuminen tuntuu välillä vähän vaikealta. Se ajatus siitä, että suhteidenluomisprosessi pitäisi aloittaa taas aivan nollasta, huh, uuvuttaa välillä. Seurassamme pyörii pari myöhemmin tullutta opiskelijaa, mutta muuten porukkamme ei tunnu laajentuneen.

Italialaisella Alessandrolla on tänään syntymäpäivä. Vietimme sitä ex tempore -brunssin muodossa mökiltä palattuamme. Saksalainen Stefanie ja irlantilainen J.P. asuvat keskustassa mukavassa solussa, joten ostettiin porukalla korillinen ruokaa ja mentiin sinne kokkaamaan. Meitä oli reilut kymmenen henkeä. Saatiin aikaiseksi aika hyvä soppa.

Tämmöiseltä melkein valmis lopputulos sitten näytti.


Synttärisankari yllätettiin kaakulla. Kakku oli tosi ihanan näköinen... ja tosi pahvisen makuinen!

Minä ihanan laiskana lattialla. Huom! En ole (vielä) ihan niin paksu kuin mitä saattaisi luulla, paita lörpöttää!


Sohvalla köllääjiä.

Hengaillessa ja piirrettyjä katsellessa vierähti mukavasti monta tuntia. Tulin kotiin viiden kuuden aikoihin hyvin syöneenä ja levänneenä. Ei hassumpi sunnuntai.