perjantai 20. helmikuuta 2009

Lunta tuvassa

...ja koko kaupungissa! Riika on saanut talvisen peitteen uudestaan lämpimän ja sumuisen lumettoman jakson jälkeen. Kovin kylmää ei ole nytkään, vain muutama hassu aste pakkasta. Pientä hiutaletta putoilee koko ajan. Täällä on jopa kohtuullisen jouluinen fiilis.

Istun RGSL:n aulassa upottavalla sohvalla juuri mistään mitään tajuamatta - söin juuri hiukan kanaa ja kolmen miehen annoksen riisiä. En tajua tätä paikallista lounasravintolasysteemiä, jossa ruoka lapetaan valmiiksi aikuisten ihmisten lautasille. Lisuketta - olipa se riisiä tai jotakin muuta - roimaistaan aina varmuuden vuoksi niin reilulla kädellä, että xxxxxl-vatsakin varmasti täyttyy. Pienemmän sellainen satsi jo halkaisee, vaikka yrittäisi syödä vain puolet...

Odottelen täällä iltaluentojen alkamista (17.00-19.00). Minulla on tässä jaksossa taas kaksi kurssia, toinen EU:n sisämarkkinaoikeudesta ja toinen valtioiden vastuusta kansainvälisessä oikeudessa. Ymmärtäkää miten haluatte, minä en ainakaan ymmärrä ollenkaan :) Eiköhän kaikki kuluvien viikkojen aikana selviä, toivottavasti. Edellisen jakson kokeet olivat viikko sitten. Toisen (Changing European Human Rights) uusin mielelläni, koska olin monesta syystä aika tonttuna kokeessa, mutta toisesta (International Humanitarian Law) napsahti yhdeksikkö. Täällä arvosanat menevät siis asteikolla 3/4 - 10.

Arki uudessa asunnossa on lähtenyt rullaamaan hyvin. Kämppikseni ovat mukavia, ja asunto on tosi toimiva. En tosin tohdi edes ajatella, mitä niiden vanhojen seinien sisässä muhii... Olenpa vain tyytyväinen, että asun hyvin todennäköisessä homekämpässä enää vain joitakin viikkoja. Ensi viikollahan pääsen minäkin kokeilemaan turistielämää, kun Aki tulee käymään. Saan asua hostellissa, käydä Liettuassa ja kaikkea. Ja samana päivänä kun Aksu palaa kotiin, Leena ja Joonas lennähtävät pohjoisesta koristamaan arkeani pitkän viikonlopun verran. Odotan mukavia aikoja.

En ole päivittänyt blogiani juuri lainkaan tässä kuussa. Koko ajan olisi niin paljon tekemistä; melkein aina on joku kiskomassa hihasta jonnekin. Se on mukavaa, mutta ei jätä kovin paljoa aikaa pitää elämää järjestyksessä. Ja kun siihen päälle laskee parin viikon mittaisen sairasteluni ja tämän asuntoshow'n, niin ehkä kaikki saamattomuuteni muuttuu käsitettäväksi. Samaan aikaa yritän järjestellä paluuni jälkeistä elämää Suomessa kesätöineen kaikkineen ja taistella asuntolani kanssa maksamastani takuuvuokrasta, jota ne eivät ilmeisesti ole minulle kovinkaan helposti luovuttamassa takaisin (aaarrggggh). Viikonloppukin olisi tekemisineen tulossa. Ehkä lauantaina rojahdan vain sänkyyn enkä nouse kahteen päivään :P Vaan sitä ennen pitäisi selviytyä kahden tunnin luentopaketista. Mie lähen hakemaan kahvia nyt!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti