Mmmh. Energiatasoni ovat nollassa, tai ainakin aika lähellä sitä. Kuta enemmän valo lisääntyy, sitä sitkaammin uuvuttaa. Kummallinen yhtälö; ennen tämä vuodenaika on pikemminkin antanut minulle lisää potkua ja onnellisen olon sydämeen. Nyt en viitsisi juuri pikkurilliäkään nostaa - siihen nähden selviytyminen koululle asti tänään on melkoinen saavutus. Vielä pitäisi saada itsensä opiskelemaan, ja illalla on luvassa EU-oikeuden luentojakin kello 15 - 19, siis neljä tuntia perjantai-iltana! Mikä näitä ihmisiä oikein riivaa? Onneksi kurssia vetävä saksalainen professori on mukava luennoitsija, eikä aihekaan - vapaa liikkuvuus sisämarkkina-alueella - ole yhtään kauheimmasta päästä. Silti lasken jo, montako kahvikuppia tämän illan ponnistus tuleekaan vaatimaan.
Tuntuu, että pitäisi olla enemmän kiinnostunut ympäristöstään ja pyöriä kaikkialla, ottaa tilaisuuksista kaikki irti nyt kun täällä kerran on. Sen sijaan löydän itseni monesti vain lojumasta reporankana kotoa, kun periaatteessa voisi olla valloittamassa vaikka mitä uusia seutuja. Kaduttaakohan sitten Suomessa? Vaihtarikarusellissa on ainakin tullut pyörittyä ihan kiitettävästi: ollaan parina päivänä vierailtu soluissa puolin ja toisin, syöty pannukakkuja ja maisteltu vähän Mustaa Balsamiakin.
Täksi illaksikin olisi kutsu Eurooppa-teemaisiin juhliin - eikä kenen tahansa järjestämiin: herttainen pohjoisen tyttö Laura tulee Torniosta (kävimme samaa lukiota) ja opiskelee Rovaniemellä (Lapin yliopistossa, ylläri) ja on siis myös täällä vaihdokkina. Emme yhteisestä aika-paikka-historiasta huolimatta tavanneet koskaan Suomessa! Jospa jostakin löytäisin tarvittavat kiksit lähteä eurooppabilettämään edes hetkeksi illalla.
Olen muutamaan otteeseen katsellut silmät pyöreinä kaupungin muotiskeneä. Pari päivää sitten näin täällä RGSL:ssä uuden saavutuksen: mikroshortsit koulussa. Tai olivathan ne hyvinkin juristille tai ekonomistille sopivat, erittäin virallisesta ja asiallisesta tummasta kankaasta ommellut suorat housut - niistä vain puuttuivat lahkeet kokonaan :) Kangasta oli oikeasti juuri ja juuri pakaroiden peitoksi. Ja sukkahousut olivat tietenkin läpinäkyvät, eli paljasta reittä sai ihailla aivan huimaaviin korkeuksiin asti. Vyötäröstä ylöspäin tyttö oli vaatehtinut itsensä täysin korrektiin kauluspaitaan. Kontrasti oli suorastaan hupaisa. Ehkä opiskeluajasta tosiaan kannattaa ottaa kaikki irti, ei nimittäin aivan heti tule mieleen sellaista asianajotoimistoa, valtion virastoa tai investointipankkia, jossa voisi itseään noin villisti työpukeutumisen saralla toteuttaa. Vaikka kuinka olisi Casual Friday käytössä...
Minä itte revittelin eilen kevhään (on se jo täällä!) kunniaksi ja pukeuduin violettiin hameeseen ja somiin korollisiin nauhakenkiin. Ajattelin, että jokaista tänne raahattua vaatekappaletta käytän kyllä ihan varmana ainakin kerran, ettei jää jeesustelun varaa. Olihan se hameessa kiva kekkaloida ja oli nättikin olo, mutta voih ne kengät. Kuka piru kävelee korkokengillä pitkin mukulakivikatuja? Minun tietysti piti kokeilla, jotta kokemus olisi mahdollisimman autenttinen... Oli se. Liiankin. Ja toiset viilettää menemään kymmenen sentin kiiltonahkastileteillä ku ei mittään. Ihmeellinen maailma. Vaihdoin täksi päiväksi suosiolla tasapohjaisiin!
Kökkerö, nyt tää vähän tsemppaa ja lähtee tästä loruilemasta. Kirjasto kutsuu, kahviautomaatin kautta :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti