Kaikki ei matkalla mennyt aivan putkeen - minä kitisin taas liikaa kylmää ja väsymystäni, ja miehityksen mustia aikoja dokumentoiva KGB-museokin oli harmittavasti kiinni sekä maanantaina että tiistaina, joten se jäi näkemättä. Onneksi Vilnassa on paljon, paljon muutakin koettavaa... Ja ehkä väliin on ihan hyvä keskittyä myös siihen kauniiseen ja hyvään.
Old Market Guest House, pieni kuuden huoneen majatalo Vilnan vanhankaupungin laidalla. Jokainen huone on yksilöllisesti koristeltu. Rentouttavan rauhallinen paikka. Huoneen hintaan sisältyy huoneeseen kannettu aamiainen. 
Huoneemme teema oli Flower Market. Somissa lampunvarjostimissa riippui tekomurattia. Ja taas oli yksi seinä vihreä!
Tulopäivänä menimme syömään perinteisen liettualaisesti hauskaan kellariravintolaan. Alkuruuaksi oli keittoa smetanan kera. Minä söin vahvistukseksi oudon kanasalaatin, Aki tilasi reippaasti perunataikinasta tehtyjä, lihatäytteisiä pumpuloita, joita myös zeppeliineiksi kutsutaan (joko muotonsa tai valtavan kokonsa vuoksi, mene tiedä). Zeppeliinit leijuivat pöytään jytkyyn kermakastikkeeseen upotettuina. Aksu kehtasi vielä valittaa ähkyä jälkeenpäin, vaikkei edes syönyt kaikkea...
Sitten olikin aikaa kierrellä viehättävillä kaduilla. Minä kujalla, jolla oli muinoin paljon kirjakauppoja.
Keskiaikaisten kaupunkienkin mittakaavassa vanha Vilna on tupaten täynnä kirkkoja. On mahdotonta kulkea edes korttelinväliä näkemättä yhtäkään: kun yhden jättää kulman taakse, kolme on jo silmien alla. Tässä siintää Pyhän Jumalanäidin kirkko.
Vilnan katedraali kellotapuleineen. Ensimmäinen versio katedraalista rakennettiin tälle muinaiselle pakanallisen ajan pyhälle paikalle 1200-luvulla.
Eräästä kadunkulmasta löytyi pieni tee- ja kahvipuoti. Ulkoseinien koristelu on aika vinkeä.
Aamunkoiton portti tehtiin kaupunginmuuriin 1500-luvulla. Vuosisata myöhemmin karmeliitat rakensivat porttiin pienen kappelin ihmeitätekevälle Neitsyt Marian kuvalle.
Kaiken ihmettelyn jälkeen oli hyvä napsaista iltapalaa. Aki herkuttelee täytetyillä pannukakuilla.
Näkymä vanhankaupungin raatihuoneentorilta. Rakennukset ovat matalampia, pienempiä ja jotenkin herttaisempia kuin Riiassa. Pikkukaupunkimaista tunnelmaa!
Jo edellä esitelty Pyhän Jumalanäidin kirkko lähiperspektiivistä.
Katutaidetta Uzupiksen taiteilijakaupunginosasta. Ainakin ennen kortteleissa asusteli boheemia porukkaa, nyttemmin Uzupis on varsin haluttu ja kaiketi kalliskin asuinalue.
Myös Vilnasta löytyi lukkosilta, johon rakastavaiset lyövät lukon kiinni hääpäivänään. Tämä pari sai toisensa minun syntymäpäivänäni.
Vilnan yliopisto on itäisen Euroopan vanhin: jesuiitat perustivat sen 1500-luvulla. Rakennussokkelosta löytyy 12 sisäpihaa...
...ja oma kirkko, tietenkin. Omistettu pyhille Johanneksille. Kirkon barokkialttarit ovat tyrmäävän upeita.
Muutama päivä Vilnassa vierähti kuin unessa. Mieleen jäi kymmenien kirkkojen lisäksi vanhan keskustan jotenkin ihmeellisen eteläeurooppalainen tunnelma. Kyllä siellä olisi kesällä upeaa. Aki odottelee bussia linja-autoasemalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti