Oli ihana päästä hetkeksi ulos Riiasta. Valmiera on noin 30 000 asukkaan kaupunki jotakuinkin 100 kilometriä Riiasta koilliseen. Matka taittui bussilla parissa tunnissa, ja maksoin meno-paluusta suomalaiselle melko huvittavat hieman päälle 5 latia. Joukkoliikenteen hinnat eivät täällä yleensäkään päätä huimaa. Olisi pitänyt älytä matkustella enemmän maan sisällä.
Emme tehneet mitään sen kummempaa, kuljeksimme vain hieman ympäriinsä, kävimme puistossa, katselimme linnanraunioita ja söimme halvasti mukavassa kahvilassa. Pikkukaupungin kasvot ovat ystävällisemmät ja kiireettömämmät kuin mihin Riiassa tottuu: talot ovat matalia, kadut aika hiljaisia, englantia pulputtavia vaihto-opiskelijoita saatetaan pysähtyä katselemaankin. Kävelimme mäntymetsän halki ja ohitimme rivin omakotitaloja, joiden ikkunat hohtivat valaistuina neliöinä vielä hämärään kevätiltaan. Jokin siinä muistutti minua niistä paikoista, joissa olen itse kasvanut ja elänyt. Tuntui kuin olisi palannut kotiin.
Ina ja Teija onton puun sisällä.
Minä & hupsua taidetta.
Somia taloja puistossa.
Linnanrauniot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti