Kahvituiskeessa

Voi huokasu! Kökötän RGSL:n kirjastossa Riian kattojen yli tuijotellen. Työn alla on 1500 sanan essee kv. humanitaarisen oikeuden kurssille. Valitsemaani esseekysymykseen vastatakseni joudun istumaan nenä kiinni Geneven sopimuksissa ja humanitaarista oikeutta käsittelevissä kirjoissa. Olen jo selvittänyt kai (toivottavasti!) suurimman osan kysymyksen ongelmista, ja kirjoittanutkin noin puolet suhteellisen selväsanaiseksi tekstiksi. Asetettu sanaraja on muuten yllättävän vaikea olla ylittämättä - mitta on minusta melko lyhyt ottaen huomioon sen, että essee muodostaa 50 % kurssin loppuarvosanasta. Pitää vain uskaltaa karsia turha pois, ja kyetä luottamaan siihen, että poimii tarkasteltaviksi ne oikeat asiat.

Tänne tullessa ajattelin aika monta kertaa, että en mie pysty. Nyttemmin minut on vallannu oudon syvä tyyneys, rikkumaton rauha suorastaan, ja mietteet menee enemmänkin niin, että miksen muka pystyis. Asiat eivät pelota tai hermostuta enää. Se tulee mikä on tullakseen, ja minä selvitän sen. Kyllä ne hommat nyt aina _jotenkin_ voitoksi käännetään.

Heräsin puoli kasilta, kuuden tunnin yöunien jälkeen, lähteäkseni reippaasti seminaariin. Bussipysäkillä törmäsin yllättäen RGSL:n luennoilta tuttuun tyttöön, joka sitten kertoi asuvansa myös Primassa. Hassua, en ollut nähnyt häntä siellä aiemmin! Ahtauduimme yhdessä täpötäyteen bussiin, ja tyttö kertoi minulle, että keskustassa bussia vaihtamalla pääsee melkein RGSL:n ovelle asti (tähän asti olen kävellyt loppumatkan). Seminaarissa olin taas sanavarastoltani ihan tukossa, mutta - hohoo - pysyin silti mukavasti kärryillä. Juridinen päättelykykyni pelasi aika riemastuttavasti, vaikka silmissä oli kilo unihiekkaa. Nyt kun hitaan alun jälkeen alan olla sinut opiskelun sisältöjen kanssa, olisi varmaan aiheellista koettaa kajauttaa jotakin uloskin. Onneksi tässä on vielä seminaareja jäljellä.

Laskin, että vielä olisi tunti pari jokseenkin tehokasta opiskeluaikaa jäljellä, ennen kuin Nukkumatti tulee vaatimaan korkoa viime yön liian lyhyistä unista. Taidanpa kipaista toisen kahvin (tämä tolkuton tarmonpuuskani johtuu aivan varmasti kofeiinista!) ja kirjoitella vielä vähän.