Työn raskaan raataja kiitosta ei saa

Krääh! Latvialaisten mielestä kiukkuiset naamat sisäänkäyntien yläpuolella karkottavat pahoja henkiä. Ja tältä minusta tänään tuntui.

Asunnolla. Jalkoja kolottaa ja silmissä hiertää hiekka. Nukuin viime yönä viisi tuntia: opiskelu se on niin mukavaa hommaa. Pänttäsin kahta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisua pikkutunneille saakka, koska tämä aamuna oli luvassa niitä koskeva seminaari. Ja kyllä se semma vähän hiljaiseksi veti - välillä tuntui, että en tajua mistään mitään, kun taas muut pölöttivät antaumuksella näkemyksiään. Ymmärsin ja hoksasin toki joitakin asioita, mutta... No. Tiedän, että olisin tajunnut, jos vain olisin saanut rauhassa tutkailla ja miettiä, mutta kun kaiken piti siellä tulla pyssyn suusta. Voi mikä itsekiusa! Ikävintä oli, kun opettaja sanoi semman lopussa, että tälle kurssille ei tarvi tehdä ylen määrin töitä, mutta kotitehtävät (=tapaukset) on luettava. Teki mieli tokaista, etten minä mitään muuta eilen ja toissapäivänä tehnytkään.

Tuollaiset kokemukset eivät opiskeluitsetuntoa varsinaisesti helli. Alkaa väkisinkin miettiä, onko juuri minun päässäni jokin perustavanlaatuinen puute, joka ihan oikeasti estää yläkerran lampun syttymisen. Eniten haittaa kumminkin ehkä se, että en minä ole koskaan aiemmin tehnyt mitään tällaista. Opiskelumetodit Suomessa ovat aivan toisenlaiset. Luemme teoriaa kirjoista ja rustaamme luennoilla hullun lailla muistiinpanoja. RGSL:ssa kaikki perustuu pienryhmäoppimiseen ja vuorovaikutukseen. Ja ilmeisen nopeaan omaksumiseen. Olen valovuosia jäljessä! Tuntuu, että koulun sukkelilla ja säihkyvillä opiskelijoilla on allaan luotijuna, ja minä kytkyttelen resiinalla. No joo. Seminaari takana, 13 edessä...

Tahmean aamun jälkeen laukkasin latviantunnille, ja iltapäivällä teimme ryhmäretken Latvian kansalliseen taidemuseoon (www.rigamuz.lv).

Pakollinen turistikuva. Teija esittelee taidemuseon aulaportaikkoa. Marmoriportaat on aika näppärät.

Tämä nainen lumosi minut ihan täysin. Kaulan kaari on vähän luonnotonkin, mutta veistoksen intiimiyttä ja aistillisuutta se vain lisää. Sain harmittavan huonovaloisia kuvia, kun en hoksannut käyttää kameran sisätila-asetusta.

Muita suosikkejani.

Ihailin itse museota ainakin yhtä paljon kuin taidetta, jota se saleissaan suojeli. Olisi pitänyt kysyä, missä käytössä linnamainen rakennus on aiemmin ollut. Juhlavassa yläaulassa voi kuulemma järjestää juhlia vuokraamalla tilan. Aika makea paikka vaikka häille. Tosin silloin ei sovi juopotella niin, että kierähtää kaiteen yli alakertaan..


Sami (Helsinki) ja Ljudmila pinnaavat taidehistorian tunnilta.

Sää on ollut jo lähes keväistä. Mittari ei tänäänkään painunut pakkaselle ja kadut ovat suurelta osin paljaita. Punainen villakangastakkini on mitä tarkoituksenmukaisin vaate tällaisille ilmoille, vaikka aluksi pelkäsin paleltuvani siinä. (Sain siitä eilen muuten kehujakin, se oli kivaa, hihii.)

Alun perusteella on vähän sellainen tuntuma, että opinnot tulevat pitämään tätä tyttöä melko kiireisenä. Voi siis olla, etten blogiani aivan tuhkatiheään päivitä. Kuvia kuitenkin lisään sitä mukaa kun saan niitä otettua. Luvassa myös ruokaekstra (sinulle siellä Oulussa etenkin).

Totta se on. Peukaloni juuttui kiinni kahvikupin korvaan tiedekunnan kahvilassa. Inan mielestä oli hauskaa dokumentoida ahdinkoni.