Väsyny...

Palelee. Huone on kylmä ja kostea. Silti ah niin ihanaa olla perillä.

Sain junassa kiukkuisen jännityspäänsäryn, joka äityi todella pahaksi ennen lentomatkaa. Asiaa ei varmaankaan auttanut se, että Ryanairin kone oli myöhässä ja boardingissa joutui odottamaan pienen ikuisuuden. Koneeseen käveltyä tuntui sitten siltä, että interiöörin keltaiset shokkivärit ja kaiuttimista kuuluva mainospajatus räjäyttävät sananmukaisesti tajunnan. Mutta suljin silmäni ja torkuin kohtuullisen mukavasti Riikaan asti.

Oli outoa lähteä Oulusta. Kotoa. Sisuksia kipristeli parin klassisen kyynelhelmen arvoisesti, kun Aki saattoi minut junaan. Olen onnistunut vakuuttamaan itseni siitä, että kolme kuukautta on mitättömän lyhyt aika (niin kuin se oikeasti onkin). Mutta eihän noita asioita voi olla miettimättä silloin, kun on poissa.

Riiassa on lunta, ehkä jopa enemmän kuin Oulussa, ja ilma on kosteampaa. Pakkasen sähköistämät ja latistamat hiukseni kohosivat täällä melkein hallitsemattoman pörheiksi: tukkaindikaattori on erehtymätön. Taksin ikkunasta ehdin nähdä joitakin vilauksia maisemista. Suuret, lumen peittämät lehtipuut olivat kuin suoraan sadusta.

Huomenna lähden hankkimaan joitakin välttämättömyyksiä paikallisesta supermarketista. Epäilemättä kunnon lisäviltti on yksi niistä. (Nyt ekaksi yöksi täytynee vetää kaksi kerrastoa päälle..) Jokin pikku räsy lattialle olisi myös mukava, yhden hengen huone on kohtuullisen iso. Harkitsin myös huoneen jakamista toisen asukin kanssa, mutta kyllä minä tämän ikäisenä tarvitsen jo oman sopen. Saa köhnötellä niin kuin tahtoo.

Jospa uni kutsuisi pian.