Pusnakts / keskiyö

Tässäpä vain tunnollisesti päivitän blogiani, vaikka voisin olla nukkumassakin jo. Nukkumiset ovat jääneet aika niukille viimeisen viikon aikana: tulen kaupungilta asuntolaan illansuussa, syön jotakin, pähkäilen latvian läksyjen tai juridiikan parissa ja lepertelen Ouluun Skypen kautta. Usein vielä illalla kokoonnutaan vaihtariporukan kanssa tekemään jotakin tai sitten vain hengaamaan. Mukavaa, mutta mihin tämä kaikki aika oikein menee? Ainakin kolmen päivän ajan olen aikonut siivota sikolättiäni, ja aina se on jäänyt, kun olen käynyt asunnolla yleensä vain kääntymässä. Toisaalta kyllä nautin tästä jatkuvasta menemisestä tolkuttoman paljon, sillä viime syksyni Oulussa ei toden totta ollut sosiaalinen sanan varsinaisessa merkityksessä... Lisäksi vaihtareiden kesken syntyy usein ainutlaatuinen tunnelma ja henki, joka johtuu kai tämän kaiken väliaikaisuudesta. Kielikurssimme päättyy tammikuun lopussa, ja ihmiset hajaantuvat omiin oppilaitoksiinsa ja kaupunkeihinsa. Mutta vielä elämme tavallaan omassa kuplassamme, ihmeellisessä, epätodellisessa Riiassamme.


Bussilippu ja ratikka/kiskobussilippu somasti vierekkäin. Onhan se kertakyyti hiukkasen halvempi kotimaahan verrattuna.

Oikeustieteiden opiskelu näyttää olevan pitkälle tapausanalysointia. Tällä hetkellä kahlailen läpi eräitä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja. Luvassa on tukku seminaareja, jotka tietysti aiheuttavat ei-osallistuvaan opetukseen tottuneelle suomalaiselle korkeakouluopiskelijalle vatsanväänteitä. Siellähän pitää nimittäin avata suunsa ja kertoa omia ajatuksiaan! Mitä jos olenkin ihan tyhmä ja tietämätön, kun muut suorastaan säteilevät älyä ja ammattimaisuutta? Minua pelottaa. Mutta ei kai ole muuta vaihtoehtoa kuin kylmästi rutata tämä kamala epävarmuus & itsesääli ja loikata täyttä vauhtia Herra tietää minne.

Huomenna on lauantai, vaan ei suinkaan vapaata. Vietämme kuusi tuntia retkellä Latvian etnografisessa ulkoilmamuseossa. Toivottavasti ei ole kovin märkä päivä: tänään on ollut neljä astetta plussaa ja rapalätäköt sen mukaisia.

Tässä vielä pari kuvaa. Mie meen onnellisena nukkumaan.


Akin iloksi! Aamulla tuli hoppu, joten söin aamupalan vasta tauolla luokassamme: teetä, aivan liian herkku juustovoisarvi ja marjajugurttia.


Kuuma tee on ihanaa, vaikka ulkona olisikin plusasteita.


Vassilena (Bulgaria) ja Mica tauolla. Huomaa etualalla punavalkoinen bumba (pallo), jota joudumme nakkelemaan toisillemme, kun harjoittelemme kysymistä ja vastaamista. Kun bumba lentää yhtäkkiä syliin, vastauksen on parasta olla valmiina! Kas näin: Mani sauc Sanna. Es esmu no Somijas. (Nimeni on Sanna, tulen Suomesta.)